Minulla on ollut paha tapa vaihtaa hiustenväriä melko tiuhaan. En vaan osaa päättää.
Talvella on tumma kausi. Ja tiedän etten ole ainoa joka marraskuussa alkaa himoamaan tyylikästä, kiiltävää tummaa tukka. Kesäblondi ei vaan enää tunnu soveliaalta.
Tällä mennään synkän talven yli kunnes kevät saapuu ja alkaa armoton blondaaminen. Että näin tummasta, kemiallisesta väristä pääsee vaaleaan on tehtävä useampi vaalennus ja sanomattakin on selvää, ettei hento suomalaishius sellaista hyvin ota vastaan.
Ja kun koittaa syysruskan aika alkaa silmiä hivellä oranssi ja sen vivahteet.
Taas uusi väri päälle.
Tässä vaiheessa yleensä joudutaankin jo turvautumaan pidennyksiin, että tuntuu "omalta"
Toissa kesänä hiukset sitten lopulta sanoivat sopimuksensa irti tästä ylenpalttisesta hapettamisesta ja napsahtivat poikki poninhännä kohdalta.
Nyt herätys! Ja hapetepullon korkki on pysynyt kesästä saakka kiinni.
Tyvikasvu alkoi olla jo aika jäätävä ja syksy kun oli niin kasvivärjäystunnilla valitsin omaan päähäni Hennaa. Halusin myös nähdä pelkän hennan vivahde-erot eri tummuuksissa ja testata miten väri pysyy hamppulatvassa joka pysyy kasassa vain pyhällä hengellä.
Heti värjäyken jälkeen väri oli hieman omaa mieltymystäni keltaisempi mutta olo helpottui heti. Hius myös tuntui paksummalta. Ihan kuin se olisi täyttynyt ihanista kasveista ja ravinteista joita sinne mm. merilevästä annettiin.
Seuraavana päivänä väri oli kehittynyt täyteen loistoonsa ja näytti todella ihanalta!
Nyt kolmisen viikko värjäyksen jälkeen kaikkein kuivin latva on päästäny väriä karkuun himpun verran mutta tyvi ja pituudet hehkuva edelleen. Pysyvyys siis ehdottomasti parempi kuin suoravärillä tai Elumenilla.
Tuntuu, että hiukset kasvavat kohisten kun ne saavat olla rauhassa hapettuvilta prosesseilta.
Nyt sitten odotellaan sitä tumman tukan himoa taas ja yritetään pitää näpit irti kasviväri Indigosta sillä sitä ei todellakaan sitten keväällä vaalenneta ihan tuosta vain. Eli pysyvyys on taattu.
Lisää tietoa kasviväreistä tulossa, kunhan oma tietämys kasvaa. Haluan aina varmistaa kirjoittamani asiat useasta lähteestä ennen julkaisua.
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Ja muistakaa, että maanantai-stressi on vain oman mielen tuotosta.
Minun mottoni elämässä onkin lainattu Marilyn Monroelta:
" i´d rather be absolutely ridiculous than absolutely boring"
(Olen mielummin uskomattoman naurettava, kuin uskomattoman tylsä)
Hymyile tuntemattomalle ja laita hymy kiertämään. Vaikka syyssateella pimeässä hymyilevä suomalainen saattaa vaikuttaa hullulta. Ota se riski.
Kommentit
Lähetä kommentti